sunnuntai 28. elokuuta 2016

Mökin uusi vaateteline


Nyt kun tämä kesämökkikausi on meikäläisen osalta pääosin ohi, kun syksyn tullen tulee enää harvoin käytyä mökillä, niin voikin palata kuvien muodossa mökkeilytunnelmiin. Tässä vähän muutoskuvia mitä tuolla mökillä olen  puuhastellut. Viime kesänä maalasin kulahtaneet mäntypaneelit valkoisiksi, kun vihdoin ja viimein sain luvan siihen isältäni, joten siltä istumalta suurin piirtein maalikauppaan, ettei tule vaan katumapäälle ja samaan syssyyn maalasin sitten katonkin ja isäni siveli maalin lattiaan. Lattia oli alunperin lakattu ja mökkiä joskus 70-luvulla rakennettaessa lauta on ollut aika märkää, kun lattiaan oli ilmaantunut ikävät raot lautojen väliin. Nämä raot täytettiin nyt sitten sahanpurun ja maalin seoksella ja hyvin on pysynyt raot piilossa. Lattian värisävyksi valkkasin vaaleanharmaan. Ihanan valoista nyt tuolla mökillä ja nuo vaaleat sävyt kyllä kasvattivat mökin kokoa huimasti.

Löysin Jyskistä tällaisen kivan vaatetelineen, joka sopii nyt kivasti tuohon uuteen vaaleaan lookiin ja mitä parasta, että sinne saa kaikki kengät piiloon eikä ne enää pyöri jaloissa. Pienessä mökissä kaikki säilytystila on aina plussaa.



Ja yhtään lomaa ei voi viettää ilman, että jotain tuolla mökillä maalaisin, joten tämän kesän projektina on ollut mökin saunan pukuhuoneen freesaus, josta sitten lisää kuvia myöhemmin. 70-luvun ilme koki pienen faceliftin valkoisella maalilla. Mökin terassi koki myös uudistuksen suurennoksen muodossa, mutta siitä ei olekaan vielä yhtään kuvaa, kun isäni siellä sitä kovin vielä väsäilee. Kiva nähdä sitten lopputulos kun siellä seuraavan kerran vierailee.

Tuleekos teillä vielä käytyä paljon mökillä syksyn tullen?

perjantai 26. elokuuta 2016

Kolesteroli alas ilman statiineja


Ajattelin teillekin tulla vinkkaamaan tästä uudesta löydöstäni, johon olen ollut erittäin tyytyväinen. Lääkärini rupesi kauhukseni ehdottelemaan jo kolesterolilääkkeen harkitsemista, kun tuota ikääkin rupeaa olemaan jo ja ottaen vielä huomioon korkean kolesterolin omaavat vanhempani, jonka johdosta myös itselläni tuo sukurasite painaa päälle. Niinhän se on vaan, että mitä vanhemmaksi tulee, niin kaiken maailman vaivat hiipivät esiin ja todellakin huomaa, että ei ole enää kaksikymppinen tytönhuitukka, kun kaikki mitä suuhunsakin laitat, niin jämähtää myös vyötärölle.  Oma kolesterolini on pahimmillaan hiponut 6.8 lukemissa, mutta onneksi ns. hyvä kolesteroli on kuitenkin tasapainottanut lukemaa, kunnes sekin nyt heitti häränpyllyä. Mitä lienee tapahtunut? Varmaankin keski-ikä tuli lopullisesti ja tästä ei ole muuta tietä kuin alaspäin vai pitäisikö vielä taistella vastaan? No statiinit kuitenkin pelottavat jo ihan harkinnan asteella, kun olen kuullut niistä niin paljon kauhutarinoita ja oma äitinikin on niiden kanssa taistellut ja joutunut vaihtamaan lääkitystä vähän väliä, kun lääkkeistä on tullut pahoja sivuvaikutuksia. Kerroin lääkärille, että en ihan vielä kuitenkaan haluaisi ruveta käyttämään statiineja, mutta jotenkin tuo kolesteroli tosiaan pitäisi saada laskemaan. Elintapojen muutoksellakaan en ole saanut sitä laskettua alle 5.8, vaikka söin vuosikaudet tervellisesti ja liikuin vähintään viisi kertaa viikossa ja ylipainosta ei ollut tietoakaan. Siis tämä oli yli kymmenisen vuotta sitten, kun tuota ylimääräistä ei paljon ollut ja ikäkin oli vielä jossain nuoruuden lukemissa. Jotain radikaalimpaa olisi siis tehtävä tällä kertaa ja kun olen niin perso herkuillekin, niin en voisi kuvitellakaan, että jättäisin kaikki ne pois jonkun hitsin kolesterolin takia. Onneksi lääkärillä oli ehdottaa kokeiluun Armo Lipid plus ravintolisää. Vähän olin kyllä skeptinen sen suhteen, että voiko se muka oikeasti tehota, mutta kun kahden kuukauden käytön jälkeen kolesterolilukema näytti 3.5, niin uskottavahan se oli. Tuotehan toimii! Nyt sitten jännityksellä odottelen syksyn uutta mittausta, että onko kolesteroli pysynyt edelleen aisoissa ja pidetään peukut pystyssä, että on.

Armolipid plus sisältää berberis aristata-kuivauutetta, punariisiä, polikosanolia, foolihappoa sekä koentsyymni Q10:tä sekä astaksantiinia. Googlasin netistä lisätietoja tuosta berberiinistä ja siitä löytyikin paljon hyvää sanottavaa statiineihin verrattuna. Tutkimusten mukaan se jopa vahvistaa sydänlihasta, laskee veren suurentuneita sokeriarvoja, parantaa insuliiniherkkyyttä ja ehkäisee jopa masennusta ja Alzheimerin tautia. Tiedä sitten mikä näistä oikeasti pitää paikkansa, kun kolesterolin laskustakin on niin monta eri mieltä. On jopa todettu tutkimuksissa, että nimenomaan vanhuksilla korkea kolesteroli lisää elinikää ja suojaa sydänrappeumalta ja aivohalvauksilta. Näistä eri tutkimuksista kun sitten joku vielä ottaisi selvää, että mitä oikeasti pitäisi tehdä ja mihin on uskominen. No itselläni ei onneksi ihan tuo vanhuusikä ole vielä mittarissa, mutta kovaa vauhtia sinne ollaan kuitenkin menossa. Toivottavasti siihen mennessä tutkimukset ovat tuon osalta jo vähän paremmassa jamassa ja tietää, että pitääkö tuota kolesterolia oikeasti laskea vai ei, mutta sen tiedän, että statiineja kolesterolilääkkeenä en ainakaan halua ruveta käyttämään. Onneksi sille nyt on sentään vaihtoehto.

Onkos teillä minkälaisia kokemuksia kolesterolista ja sen lääkitsemisestä? Mielellään kuulisin teidänkin tarinoita.

tiistai 23. elokuuta 2016

Madridin matkavinkit

Vihdoinkin ennätin näiden meidän Madridin reissun kuvien pariin. Oltiin heinäkuun puolessa välissä koko poppoo viikon verran täällä Espanjan pääkaupungissa ja tykästyttiin paikkaan. Niin paljon nähtävää, että viikko meni ihan siivillä. Ehdottomasti Espaan kyllä lähiaikoina uudestaan. Ainoa miinus koko reissussa oli, että paikallisilla on kyllä aivan onneton englanninkielen taito. Luulisi, että asiakaspalveluammatissa olevat opettelisivat englanniksi edes numerot, jotta pystyisi vastaamaan hintatiedusteluun. Seuraavaa reissua varten sitten tietääkin, että täytyy itse opetella ainakin numerot espanjaksi, että saa edes tuon shoppailun luonistumaan. Harmi, että kyseissä maassa on tv-ohjelmat edelleenkin kaikki dupattuja, jotta sieltäkään käsin ei tule tuota englanninkielen kielikylpyä. No mutta hengissä selvittiin, vaikka kommunikaatio olikin paikallisten kanssa aika heikohkoa ja asiat saatiin edes jotenkuten sujumaan tarvittavissa paikoissa. Onneksi myös elekieli on keksitty, jolla pärjää myös aika pitkälle tarvittaessa.

Espanjassa on suhteellisen halpaa meidän hintatasoon verrattuna ja  Madrid on myös aikamoinen ostosparatiisi. Omaa shoppailutahtia mukana olleet lapset tietysti vähän hillitsivät, mutta sain pyöriä kyllä ihan tarpeeksi kaupoissakin. Reissussa tuli myös käveltyä aikamoisesti, vaikka metroverkostokin on kattava, mutta jotenkin sitä ei vaan halunnut mennä maan alle, kun voi myös kävellen nauttia kauniista taloista. Taksit ovat myös halpoja ja niitä tulikin sitten käytettyä jonkin verran, jos piti jotain pidempää matkaa mennä.

Ajattelin esitellä tämän meidän Madridin reissun matkavinkkinäkökulmasta, kun ainakin itse huomasin, että ihan hirveästi ei ollut ainakaan yhdessä osoitteessa ihan käytännön matkavinkkejä Madridin osalta tai sitten ne olivat niin hyvin piilossa, että en vaan löytänyt niitä. Ennen matkalle lähtöä en ehtinyt kovinkaan paljon tutustua Madridin tarjontaan, mutta onneksi oli padi mukana, niin voi iltaisin surffata hieman seuraavan päivän ohjelmaa.


Aloitan tämän reissupostauksen Madridin kuuluisimmalla nähtävyydellä eli kuninkaanlinnalla ja espanjalaisittain Palacio Real, joka on yksi läntisen Euroopan suurimmista palatseista käsittäen jopa 2.000 huonetta. Tämä on kyllä ehdottomasti vierailun arvoinen kohde. Tämä on kuninkaan virallinen virka-asunto, vaikka harvoin kuningasta tuolla nähdään, kun hän on valinnut asunnokseen Madridin laitamilla olevan pienemmän palatsin. Palacio Real toimiikin nykyään lähinnä vain valtiollisten juhlatilaisuuksien pitopaikkana. Palatsi tuohoutui täysin vuonna 1734 tapahtuneessa tulipalossa, mutta samalle paikalle rakennettiin uusi palatsi 1700-luvulla. Osa palatista on auki yleisölle, jonka voi kiertää omatoimisesti ja ihasteltavaa riittääkin. Näytillä on mm. maailman suurin Stradivarius soitinkokoelma upeista huoneista puhumattakaan. Valitettavasti tuolla sisällä huoneissa oli kuvauskielto, joten ainoa kuvat siitä ovat nämä ulkokuvat sekä näyttävä tuloaula.


Ennen kuin päästiin palatsiin sisälle, niin edustalla piti tietysti kuvauttaa itsensä katutaiteilijoiden kanssa. Alakuvassa meikäläisestä tuli kuuma flamenconainen ja pikkumiehestä tulinen härkätaistelija.








Kannattaa muistaa poiketa samalla palatsin alueella sijaitsevassa asemuseossa.


Palatsikierroksen jälkeen oli mukava poiketa linnan edustan puutarhassa 37 asteen kuumuudesta huolimatta. Onneksi sentään aina varjopaikkoja löytyy.




Palatsin tutustumisen jälkeen kannattaa kävellä lähellä sijaitsevaan puistoon ja ihailla samalla Madridin kauniita rakennuksia. Parque del Oesten puistossa on  on muinaisegyptiläinen temppeli Templo de Debod. Egypti lahjoitti kyseisen temppelin Espanjalle kiitokseksi vuonna 1968 ja se koottiin Madridiin uudestaan pala palalta. 


Tästä puistosta jatkoimme matkaa vähän eteenpäin Telefericolle ja matkasimme köysiradalla Madridin yllä. Ihan tämä ei vetänyt vertoja Singaporen köysiradalle, jossa oltiin helmikuussa, mutta olihan tämäkin ihan kiva kokemus.




Madridin kuulusin puisto taitaa olla Parque del Buen Retiro, jossa sijaitsee mm. tämä Palacio de Christal, joka on kopio Lontoon Crystal Palacesta. Palatsi valmistui vuonna 1887. Puistoon kannattaa varata hyvin aikaa, koska se on tosi iso ja puistossa on myös soutuveneen vuokrausmahdollisuus, jota mekin tietysti kokeilimme. 


Palacio Cristalin edessä olevassa lampi on täynnä kilpikonnia, joista osa paistatteli päivää auringon lämmöstä nauttien.



Palacio Cristalin sisällä ei ole hirveästi nähtävää, vain muutama nykytaiteen luomus, joista yksi oli tämä aika kovaa vauhtia pohjaan menevä laivaluomus.



Puiston keskellä sijaitsee suuri tekojärvi, jossa voi vuokrata oman soutuveneen. 45 minuutin soutelu kustansi muistaakseni 8 euroa, joten ei ollenkaan pahan hintaista huvia. Järven rannalla on upea Alfonso XII:n muistomerkki, johon kuuluu puoliympyrän muotoinen pylväsrivi ja korkealla jalustalla oleva veistos hevosen selässä istuvasta Alfonsosta. 






Espanjassa kun ollaan, niin tietysti toiminnassa olevia härkätaisteluareenoita löytyy edelleen. Madridin kuuluisin areena taitaa olla tämä Plaza de Toros monumental de Las Ventas, joka vihittiin käyttöön 1931. Itseäni ei nuo härkätaistelut kovinkaan paljon innosta ja ovat mielestäni vain eläinten kiduttamista, joten ei edes harkittu tuonne menoa.


Jos satut rakastamaan kirpputorien koluamista ja kaikenlaisia markkinoita, kuten meikäläinen, niin kannattaa suunnistaa sunnuntaina Madridin el Rastro markkinoille. Tuolla kannattaa varautua aikamoiseen ihmispaljouteen ja samalla myös taskuvarkaisiin.  Myynnissä on paljon uutta tavaraa ja antiikkisälää. Markkinakatuja on ristiin rastiin ja ei jaksettu käydä edes kaikkia läpi, kun niitä meni niin monta eri suuntiin ja ei sitten enää oikein muistettu, että mistä oltiin jo menty, mutta oli kyllä ihan käymisen arvoinen kokemus helteestä huolimatta. Alueella on myös paljon Tapas ravintoloita.


Täältä el Rastron kirpputorialueesta tuli napattua vain muutama kännykkäkuva.



Kulinaristeille Madridissa on myös paljon kokeiltavaa. Tapaksia tuli nautittua lähes päivittäin ja Churroja eli munkkipötkylöitä suklaakastikkeellakin tuli syötyä monena päivänä.  





Meillä oli oikein onnistunut viikko Madridissa ja voin kyllä suositella kohdetta koko sydämestäni. Niin paljon nähtävää ja koettavaa.

Madridin postaukset jatkuvat vielä parin postauksen verran ja tulossa omat postauksensa upeasta Segoviasta ja Toledosta, jotka sijaitsevat noin tunnin matkan päästä Madridista.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Synttäreitä ja perhefestareiden julkkiksia

Ensimmäisestä työviikosta loman jälkeen selvitty kunnialla, mutta kyllä sitä huomasi perjantai iltasella, että onpas sitä väsy työviikon jäljiltä. Vaatii taas oman aikansa totutella ennen klo 6 herätyksiin, mutta positiivista sentään, että yhtenäkään aamuna ei ole tarvinnut herätyskellon piristä, vaan tasan klo 5:45 silmät aukeavat automaattisesti. Aika minuutintarkka tuo sisäinen kello tuntuu olevan. Toisaalta ihan kiva herätä ilman kelloa pirteänä, mutta kun tuo sisäinen herätyskello jää päälle myös viikonloppuisinkin, jolloin saisi nukkua edes hieman pidempään. Minkäs sitä itsellensä voi, kun uni ei vaan maita aamusella. Pientä heräämisvaikeutta on myös lapsilla havaittavissa ensimmäisen kouluviikon jäljiltä. Meillä nyt sitten pikkuneitikin aloitti koulutaipaleensa ja kuulemma aika tylsää touhua, kun vaan joutuu istumaan paikoillaan. Kakkosluokkalainen sentään meni ihan innoissaan kouluun, mutta taitaa tuokin into aika pian laantua jos vanhat merkit paikkansa pitävät.

Viikonloppuna ei tarvinnut paljon miettiä, että mitenkä sen viettäisi, kun oli aika minuuttiaikataulu koko viikonloppuna. Lauantaina oli lasten harkkoja ja ystäväperheen lastensynttäreitä ja sunnuntaina aamusella golfkierros ja sen jälkeen perhefestareille Espoon Metro areenalle.

Tässä postauksella alla vähän synttäri- ja perhefestaritunnelmia viikonlopulta. Lauantaina saatiin pukeutua vähän siistimmin, kun suunnattiin synttäreille.  


Löysin tämän Comman mekon kesän alennusmyynneistä ja se pääsikin nyt synttärihulinoihin mukaan. Itselleni Comman merkki ei ollut entuudestaan tuttu, mutta tuli sitten ostettua aika paljonkin kyseisen saksalaismerkin vaatteita alennusmyynnistä. Oli jotenkin minun tyylisiä vaatteita ja ihastuminen oli väistämätön. Tyylikkäitä aikuisen naisen vaatteita.


Pikkuneiti löysi sitten viikonloppuna äipän meikkivaraston ja väen vängällä halusi testata mm. äipän huulipunaa. Onneksi kyseessä oli luonnonkosmetiikan huulipuna, niin sai vähän turvallisemmin mielin antaa luvan kokeilla huulipunan laittoa, mutta nyt sitten on hirvittävä vinkuna päällä, että hän haluaa kokeilla muitakin meikkejä. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun tämä neiti on naapurin neidin kanssa tehneet toisilleen kunnon sotamaalaukset ja niitä on sitten jynssätty suurinpiirtein juuriharjalla pois, kun vedenkestävät tussit ovat myös välillä toimineet heidän meikkeinään. Voi kun nuo lapset pysyisivät vielä vähän pidempään lapsina! Liian aikaisin tuo lapsuus loppuu nykyään ja yhä nuoremmat ja nuoremmat ovat varhaisteinejä.







Sunnuntaina suunnattiin sitten Espoon Metro areenan perhefestareihin ja saatiin ikuistettua pari kiekkolegendaa kuviinkin. Tietysti nimmaritkin piti pyytää Komarovilta, vaikka äippä ei häntä tunnistanutkaan. Tikkasen sentään osasin bongata. 

Nämä perhefestarit, jotka olivat alkuperäiseltään nimeltään Muumifestarit, mutta Muumit kielsivät heidän nimensä käytön tässä tilaisuudessa liikaa tulleiden muutosten takia, joten nämä olivat nyt perhefestari nimellä. Muumifestarit pitivät olla alunperin juhannuksena Oittaalla, mutta aika ja paikka vaihtui sitten Metro areenalle. Festarit olivat kyllä erittäin huonosti markkinoitu, koska kukaan lapsiperhe tutuistani, joille asiasta mainitsin, eivät olleet kuulleetkaan koko tapahtumasta. Tämän markkinoinnin puutteen huomasi myös paikanpäällä ja festarit eivät olleet oikein tavoittaneet lapsiperheitä. Paikalla oli todella vähän ihmisiä,  mikäli oli kyllä todella sääli, mutta eipä tarvinnut jonotella minnekään ja sai rauhassa pyydellä nimmareitä näiltä kiekkotähdiltä.








Pirteänä uuteen viikkoon, vaikka ei kyllä kovinkaan levänneenä!